Minä olen niitä käsityöihmisiä, jotka kuljettavat käsityötä joka paikkaan. Toistaiseksi leffateatteri on ollut ainoa paikka missä en ole neulonut. Tai no, vessaan asti en ole myöskään viitsinyt töitä viedä. Mutta muuten ne kulkevat aina mukana. Eikä muuten ole ihan sama mitä mukana kuljettaa - töissä kokousneuleen pitää olla sellainen että pysyy kärryillä mutta mielenkiinto pysyy yllä (toistaiseksi vain yksi kokous kuussa on sellainen jossa käsitellään myös sellasia juttuja jotka eivät aina kosketa omaa työtä).
Työnpuolesta tällä hetkellä lapaset kummitytölle. Tosin komento kävi, että saisiko nämä mustavalkoisena. Siinäpä seuraava työ sitten - nämä menevät sitten toiselle kummitytölle. Kokeilussa muuten ensimmäistä kertaa intialainen peukalokiila. Tämä nyt on vähän ehkä haastava seurattava kokouksissa, mutta se on pieni ja kevyt työ.
Vapaa-ajan neule on ehkä tällä hetkellä hitaimmin edistyvä työ. Voi johtua myös 2 mm puikoista. Ja siitä että malli mukkautuu neuloessa. Vapaa-ajalle valitsen yleensä vähän haastavampaa, mutta pientä. Sukat on aika perusjuttu. Laitan kuvan kun valmistuvat.
Sohvalla on yleensä yksi tai kaksi neuletta. Siis siellä missä on suosikkineulepaikkani. Sohvalla on ne isoimmat työt ja ne, jotka ovat ehkä haastavimpia. Nykyinen iso työni on 10 stitch blanket jämälangoista.
Toisena työnä on "mielialanvaihdosneule" eli se neule jonka otan esille, kun toinen työ tympäisee tai kaipaan jotain haastavampaa. Tällä hetkellä on työnalla huivi Yhteishyvän ohjeella.
Yleensä minulla on myös ompeluksia kesken. Osa niistä vähän pidemmältä ajalta. Kuten eräs mekko, jonka aloitin varmaan 5 vuotta sitten ja se jämähti hihansuuhun. Eipä tuo varmaan päälle mahtuisi enää, mutta mielessä on ollut viedä mekko ammattilaiselle katsottavaksi - kangas on kuitenkin anopin tuomaa Thaimaasta. Pitäisi testata onko kangas silkkiä vai ei. Kesken on myös tilkkutyö, jonka sain tikattua viime viikolla. Nyt pitäisi päätellä langanpäät...
Ja se valmistunut sitten. Joskus tekee mieli tehdä jotain nopeaa. Tai ihan vaan siksi, että ystävä pyytää.
Tämä mustekala syntyi turvalonkeron ohjeella Novitan Miamista 3.5 mm koukulla. Silmät varastoista löytyneitä bambujämiä. Lonkerot ovat muuten kaikki eri kokoisia - en jaksanut lopussa enää tarkistaa silmukkamääriä, joten vertasin aina edelliseen ja lopulta ne tasaisesti pitenevät. Osoitus taas siitä, kuinka tärkeää on laskeminen :D
Hei muuten! Olen saanut ihka ensimmäisen lukijan! Tervetuloa mukaan :)
Minun niin piti sinulta tilata masuasukeille turvalonkerot, mutta niin se vaan harmikseni jäi. Olis ollut ihanat muistot. Täytyy keksiä jotain muuta, nyt vois kohta 5 kk:n ikäisillä tylleröillä mennä lonkerot suuhun.
VastaaPoistaKaikkea upeaa olet taas saanut aikaiseksi.
-Soikku Oivalluksia aidanreunalta -blogista.
Hih, niinhän se oli :) Joo, voi olla että 5 kk:n ikäisillä alkaa olla jo muut tarpeet - tämä nykyinen menee sellaiselle n. 3 kk:n ikäiselle.
PoistaMulla on myös useita neuleita kesken juuri siitä syystä, että niitä neulotaan eri tilanteissa. Aina pitää olla joku helppo ja pieneen tilaan menevä mukana kuljetettavaksi, kotona voi sitten neuloa isompia ja enemmän ajattelua vaativia. Sitten on tietysti myös jokunen UFO, jotka odottaa vuoroaan ties kuinka kauan, kun aina on jotain kiireellisempää neulottavaa...
VastaaPoistaOmpa huojentavaa kuulla että muillakin on näitä monenlaisia töitä kesken. Lähipiiri meinaa pitää jo vähän höpsähtäneenä kun pohdin että mikänkähän työn ottais mukaan minnekin 😜
PoistaVoi kuule, et ole ainoa. Meitä on muitakin, paljon.
VastaaPoista